Wanna be-farmarista burgerimieheksi

Maukkaista burgereistaan, suussa sulavista makkaroistaan ja muhevasta mangalitzan lihasta vähintäänkin paikalliseen kuuluisuuteen noussut Jari Palviainen ei varsinaisesti muuttanut Lieksaan työn perässä, mutta töitä hän on saanut paiskia lähes heti muuttokuorman purkamisesta saakka.

”Kyllä se oli tuo Kylänlahden asema, joka minut tälle kolkalle Suomea toi. Sairastin vuosituhannen alussa burn outin ja olin ollut hetken aikaa työttömänä, kun tulimme melontareissulle tänne Pohjois-Karjalaan. Sillä reissulla näimme Karjalaisen myynti-ilmoituksen asemasta ja se iski sen verran lujaa, että pitihän se lähteä katsomaan”, kotiseuduillaan eteläisessä Suomessa turvallisuusalalla työskennellyt Palviainen muistelee ensikosketustaan Lieksaan.

Saatuaan aseman avaimet kiinteistövälittäjältä ja päästyään Kylänlahteen kohtalo oli likipitäen sinetöity.

”Se tunnelma, mikä huikeaa kirvesmiestyötä sisältävässä rakennuksessa oli sellainen, ettei ostopäätöstä tarvinnut pitkään miettiä. Pistettiin asunto Koskenkylässä myyntiin, kaupat tehtiin viikossa siellä ja ei kun tänne suuntaan aseman ostoon”, Palviainen naurahtaa.

Tuossa vaiheessa hänellä ei ollut mitään tietoa töistä, eikä hän niitä oikein kaivannutkaan.

”Burn outin jäljiltä pääkoppa ei oikein työn teon ajatusta kestänyt, joten työpaikan puute ei haitannut. Siinä kävi kuitenkin niin, että muuttokuormaa purkaessa Kristillisen opiston myöhempi rehtori tuli kyselemään, että mikäs mies täällä on. Ja siinä keskustelun aikana hän sanoi, että opistolla voisi olla töitä minulle”, Palviainen muistelee aina viime kevääseen asti kestäneen työsuhteen parin vuosikymmenen takaista syntypäivää.

”Olihan se vapaan sivistystyön oppilaitos vartiointi- ja turvallisuusalalla olleelle melkoinen kulttuurishokki. Kyllä siellä alkuun palavereissa oltiin aika pihalla, mutta ihan mahtavat nuoret, huikea porukka ja vapaus tehdä omaa työtä takasivat viihtyvyyden, oppisopimuskoulutuksen kautta alalle pätevöitynyt Palviainen kiittelee.

Elämänlaatu korkealla

Samoihin aikoihin Palviaisen elämään tuli mutkia matkaan, kun Lieksaan hänen kanssaan muuttanut puoliso lähti takaisin etelään.

”Eron tullessa olin jo niin hyvin kotiutunut tänne, ettei mielessä käynytkään etelään lähtö. Ja miksikä sitä olisi lähtenyt, kun täällä on kaikki, mitä ihminen tarvitsee. Töitä, opiskelumahdollisuuksia ja luonto”, Palviainen pohtii.

Eikä yksinkään tarvinnut pitkään olla, sillä rinnalle löytyi nykyinen vaimo, jonka kanssa Palviainen osti pienen maatilan tunnetuin seurauksin.

”Kun meillä oli jo muuttaessa vaimon hevoset sekä koira ja maatilan infra antoi mahdollisuuden, niin aika nopeasti siihen tuli kanoja, lampaita ja kalkkunoitakin. Olin aina halunnut lehmän ja senkin sain syntymäpäivälahjaksi. Nämä eläimet ja asuminen maalla ovat tuoneet mukanaan sellaista elämänlaatua, joka eteläisemmässä Suomessa vaatisi järjettömän paljon rahaa”, Palviainen vakuuttaa.

Hyvä yhteishenki

Itseään wanna be-farmariksi nimittävä mies on kunnostautunut erityisesti mangalitza-sikojen kasvattamisessa, joiden maukasta lihaa myydään sekä sellaisenaan että mielihyvän kyyneleet silmiin tuovissa raakamakkaroissa, joita saa kolmen lieksalaistilan yhteisestä Paikallispuodista.

”Tämäkin puoti on esimerkki siitä yhteishengestä ja yhteisöllisyydestä, joka Lieksassa vallitsee. Aina, kun tarvitset apua vaikkapa heinien suhteen, niin sitä on täältä löytynyt. Yrittämisen näkökulmasta on sama juttu, meillä on erittäin hyvä kehitysyhtiö ja apua saa aina, kun sitä on tarvinnut. Ja yhteishengen huipentuma on tämä puoti, elintarvikealan tutkintoa seuraavaksi suorittava Palviainen jakaa kiitosta kumppaneilleen.

Kaiken kaikkiaan hän on erittäin tyytyväinen siihen, että lähes sattuman kaupalla tie vei takavuosina Lieksaan.

”Lieksa on hyvä paikka asua ja elää. Päivääkään en ole ollut työttömänä vastentahtoisesti ja yrityksillä on täällä hyvä olla. Ihmisethän tämänkin kaupungin tekevät ja loistavasti olen täällä viihtynyt”, Palviainen päättää.

Sinua voisi kiinnostaa myös